tiistai 30. joulukuuta 2014

Täydellinen joulu

On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä! 
On kylmät, paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä.

Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä!

Oi käykää, ystävät laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä.



Onnistuimme yllättämään perheemme täysin menemällä Suomeen jouluksi. Olimme aiemmin kertoneet viettävämme joulua etelän lämmössä veneellä, ja niin meidän pitikin, mutta toisin kävi.
S/y Leewayn pariskunta vinkkasi meille mistä löydämme edulliset äkkilähtölennot, joten kyttäsimme parasta ajankohtaa hetken ja nappasimme lennot Suomeen.

Suomeen tuloamme ennen vietimme hauskoja iltoja Anfi del Marissa s/y Conquistadorin Jacobin ja Vickyn kanssa.



He tulivat joulun viettoon Granille joten meillä oli sopivasti muutama ilta aikaa näiden huipputyyppien kanssa. He ottivat basilikamme hoitoon Suomi-visiittimme ajaksi :D 


Joulua edeltävänä perjantaina moottoroimme vastatuuleen Granin eteläosasta Anfista takaisin Palmasiin, kävimme tapaamassa tuttuja, vietimme pikkujouluja mm. s/y Iiriksen ja s/y Leewayn väen kanssa, jonka jälkeen siivosimme paatin ja maanantaina hyppäsimme lennolle. Meillä on aivan ihania uusia matkaveneilijäystäviä!

Suomessa meitä odotti myös rakkaita ystäviä. Ensimmäinen jo lentokentällä! Olemme todella kiitollisia ystäväpariskuntamme miehelle, joka joulun alla nouti meidät kentältä puoliltaöin, tarjosi majapaikan Helsingissä ja vielä vei minut aamulla juna-asemalle ja S:n suoraan Raumalle. Suuri kiitos Kimmo! Olemme onnekkaita ja kiitollisia sillä meillä on tällaisia ystäviä.

Mitenkäs sitten se perheen yllättäminen? No yllätys onnistui suurimmaksi osaksi täydellisesti! Isäni suu jäi kirjaimellisesti auki ainakin 15 sekunniksi ja jouduin jo tarttumaan häntä kädestä ja sanomaan että muista hengittää. Hän myönsi että monttu ei ole jäänyt eläessään noin auki tai häntä ei ole huiputettu yhtä hyvin. S meni tyhjään taloon hänen vanhempiensa ollessa kaupungilla. S koristeli joulukuusta vanhempiensa olohuoneessa kun hänen isä astui sisään ja S huuteli että tule nyt auttamaan näiden kuusen valojen kanssa kun niitä on vaikea laittaa yksin. Olisin halunnut nähdä ilmeen!

Kinkku ja muut jouluherkut maistuivat.



Oli myös ihanaa kun oli lunta. Minä en siitä varsinaisesti päässyt nauttimaan sillä minun joulupäiväni meni päivystyksessä antibioottikuuria hakiessa keuhkoputkentulehdukseen, mutta S pääsi käymään avannossa 4 kertaa ja vietti yhtenä päivänä ainakin 4 tuntia saunassa. Lumi kuitenkin kuuluu jouluun ja tuo valoa muuten niin pimeään pohjolan yöhön, sekä on kaiken lisäksi kauniin näköistä!


Kuusen alta paketeista löytyi mm. hauska raumankielinen runokirja.




Tampereella kissa ja koirat olivat pääosin sulassa sovussa, välillä kuitenkin oli pakko vähän härnäten toisiaan...



Ja minä sain lötkötellä rakkaan Veera-koiramme kanssa <3


Meillä oli täydellinen joulu meille rakkaiden ihmisten kanssa!

Sunnuntaina lensimme takaisin Palmasiin, jossa veneemme odotti meitä. Kanarialla oli ollut jouluna itätuulta, joka tarkoitti sitä, että koko kansi oli ruskea hiekasta, jota oli tullut Saharasta tuulen mukana. Niinpä homma alkoi kannen pesulla.

Tänään saimme sovittua marinerojen kanssa, että vene nousee vihdoin tämän viikon perjantaina ja peräsinremontti alkaa! Pelkäänpä, että siitä aiheesta on paljonkin kirjoitettavaa lähiaikoina.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

PADI Open Water Diver -kurssi

Samuli kirjoittaa: Nyt se tuli suoritettua! Kurssi oli suunnitelmissani jo vuonna 2008, kun olin vaihdossa Aasiassa, mutta silloin se jotenkin jäi ja sen jälkeen se on aina jäänyt kun lomamatkat ovat olleet sen suorittamiselle liian lyhyitä. Onneksi nyt löytyi aikaa ja mukava paikka sen suorittamiselle. Loistavaa oli myös se että Juuliakin innostui asiasta. Homma alkoi puoliksi sattumalta, kun bongasin ilmoituksen ilmaisesta laitesukelluskokeilusta Anfi del Marin uima-altaalla. Kävimme testisukelluksella ja aloimme heti kysellä lisää mukavilta ohjaajilta Open Water Diver kurssin suorittamisesta. 



Niin siinä sitten kävi että sunnuntaina suoritetusta testisukelluksesta oli kulunut neljä päivää, kun seuraavana torstai iltana menimme Scuba Sur sukelluskoulun toimistoon ja perjantai aamulla aloitimme kurssin. Kurssi alkoi sukellusvarusteisiin tutustumisella, varusteiden pukemisella ja ensimmäisellä sukelluksella, joka tehtiin Anfi del Marin uimarannalta matalaan veteen. Olosuhteet oli tuona päivänä sen verran heikot (voimakas aallokko, jonka vuoksi heikko näkyvyys), että varsinaiset vedenalaiset harjoitteet päätettiin jättää myöhämmäksi ja harjoittelimme vain varusteet päällä uimista, kaverin hinaamista jne. Sukelluskoululla lauantai on sukellusvapaapäivä ja sunnuntaille oli luvattu huonoja kelejä, joten päädyimme kouluttajien kanssa hieman poikkeukselliseen ratkaisuun että suoritamme teoriat viikonlopun aikana ja veteen mennään seuraavaksi vasta maanantaina. 




Viikonloppu meni teorioiden parissa. Viisi eri videota joiden aikana tehtiin harjoitustehtäviä ja lopuksi aihealueesta oli koe. Olimme motivoituneita joten oppiminen oli helppoa. Kirjaa tuli selattua jonkin verran iltaisin, mutta pääosin asiat opittiin videoista. Päivisin treenasimme altailla maskin ja snorkkelin avulla. Minulle osa asioista oli lapsuuden sukellusharrastuksen kautta tuttuja, mutta Juulialle kaikki tuli uutena. Hän on oppinut kurssin aikana uskomattoman määrän uusia vaativia ja jopa pelottavia asioita. Sunnuntain 50 kysymyksen loppukoe meni hyvin ja maanantaina olosuhteet oli kohdillaan ja viikonlopun teoriaoppeja päästiin hyödyntämään käytännössä. 



Yleensä kurssiin kuuluu viisi allassukellusta ja neljä avovesisukellusta. Scuba Sur koululla on tapana suorittaa kaikki sukellukset meressä todellisessa suolaisessa ympäristössä. Tämä tuntui järkevältä ja oli mielestäni hyvä myös näin jälkeenpäin. Maanantaina sukellettiin aamupäivällä ja iltapäivällä, samoin myös tiistaina. Veden alla pitää osata tehdä erinäisiä asioita, kuten maskin poisottoa, tyhjentämistä, ilman maskia sukeltamista, regulaattorin eli hengitysletkun pois ottamista, kaverilta lainaamista yms. Myös kaikki varusteet pitää osata ottaa pois ja pukea pohjassa. Vaikein asia kaikista oli sukellusliivin (BDC) tasapainotus. Sukellusliiviä täytetään hengitysilmasäiliön ilmalla tai puhaltaen. Aloittelijana oikean tasapainotuksen löytäminen on vaikeaa, mutta sitä harjoiteltiin ja lopulta onnistuimme molemmat ”leijumaan” Budha asennossa 1m etäisyydellä pohjasta minuutin. Osittain ahkeran oman treenaamisen ansiosta olimme kuulemma hyviä oppilaita, ja näin pääsimme keskiviikkona suorittamaan viimeisen sukelluksen veneestä.Sukellukselle lähdettiin intoa piukassa keskiviikkona sukelluskoulun RIB-veneellä. 



Sukelluskohde oli Puerto Ricon ja Tauriton välissä oleva Bahia Lila, joka on jonkinlainen vulkaaninen kivimuodostelma, jossa oli varsin monipuolisesti kaikenlaista vedenalaista elämää. 



Sukeltaminen oli mahtavaa, se sujui hyvin ja kaikki opitut asiat tuntui sujuvan. Syvimillään kävimme 14 metrissä. Sukellus kesti 37 minuuttia ja se tuntui menevän silmänräpäyksessä. Näimme mustekalan, pieniä Barracudoja, Doradoja, Trumpettikaloja, jonkinlaisia vesihämähäkkejä jne.jne. Pitänee ostaa jokin kirja näistä elukoista niin osaa paremmin jatkossa kertoa mitä on nähnyt. Sukellus päättyi oikeaoppiseen turvanousuun eli 5 metrin syvyydessä odoteltiin 3 minuuttia ennen hidasta nousua pintaan. Sukelluksesta jäi erittäin hyvät fiilikset ja uskon että siitä tuli meille uusi oikein mieleinen purjehduksen kylkeen sopiva harrastus.  



perjantai 19. joulukuuta 2014

Pee aa äs koo aa homma - African weather -torakkahälytys

Viikko Tiian ja Juhon kanssa vierähti nopeasti ja meillä oli erittäin hauskaa!

Viime viikolla saatettuamme vieraat lentokentälle, olimme aikeissa palata takaisin Anfi del Mariin, josta olimme varanneet paikan edellisellä kerralla siellä ollessamme. Mutta mutta.. Alkupäivä meni kun siivosimme venettä, sillä vessaletkut vuosivat vähän ja sitä itseään oli sitten veneessä.. Mitä puhuinkaan aiemmin siitä kontrastilajista. No kun se homma kun oli hoidettu niin alkoikin melko kova itätuuli joka toi mukanaan sankan sumun. Täällä sitä kutsutaan African weatheriksi. Odottelimme siis vielä josko sumu hälvenisi tai edes tuuli, joka oli tietysti meille vastaista, hieman heltyisi. 

Pääsimme irroittamaan köydet joskus neljän aikoihin ja testasimme aiemmin ostamaamme virveliä. Ensin pelkäsimme että kalaa tulee ja pikku hiljaa aloimme pelätä sitä todennäköisempää vaihtoehtoa, että sitä ei tule - eikä sitä tietenkään tällä noin neljän mailin vastamoottorointi pätkällä Moganista Anfiin tullut.


Ilta taittuikin vähän torakammissa merkeissä! S huutaa vessasta: we have a first visitooor!!! Ei tarvinnut paljoa arvailla mistä on kyse. Siellä se paineli lattiaritilän alla. Nice. Se saatiin kuitenkin kiinni ja hoidettua ulos. Sitten alkoikin sellainen torakkahotellien virittänen että alta pois ja äkkiä! Vessan ikkuna oli ollut auki, joten ensimmäiseksi epäilimme sitä. Varsinkin kun seuraava kaveri löytyi sitloodan lattialta. Hyi! Mistä ne nyt tuli yhtäkkiä?! Kaikki luukut ja ikkunat kiinni, torakka asetukset 100%:n ja pieni kiroaminen päälle!  Kunnes kolmas kömpii keulaköysiä pitkin... Minä kiersin taskulampun kanssa venettä kuin kissa kuumaa puuroa ja olin kansivahdissa ainakin pari tuntia kun S lähti metsästämään hotlan siivoojilta jotain myrkkyä. Seuraavana iltana laituri kihisi näitä pikku kavereita, joten eipä jäänyt epäselväksi mistä nämä tulivat. Ne olivat Anfilaisia viiden tähden torakoita! Me myrkytimme minkä kerkisimme. Melkoinen sota päällä. Vielä emme ole jatkolaisia veneessämme nähneet emmekä todellakaan toivo näkevämme! Pelkäänpä vain pahoin että se jää toiveeksi. Marinero selitti että niitä ei yleensä heillä ole ja että ovat jo tilanneet jonkun myrkyttämään koko laiturin. Siis tämä tapahtui viime viikolla. Eikä ole vielä näkynyt :D noo, ehkä manjana ;)

Olimme iloisia, että vieraamme välttyivät vessanletkujen vuotamiselta, African weatherilta sekä torakoilta!

torstai 18. joulukuuta 2014

Gran Canaria a la C'est la Vie

Vieraidemme Tiian ja Juhon ajatuksia viikon purjehdusseikkailusta kanssamme Kanarialla:

"Turistirysä", "suomibaarit", "rantarolexit". Kanariansaariin liittyy vahvoja mielikuvia, kaikki ovat varmasti totta jollain tasolla, mutta näkökulmasta riippuen voidaan olla montaa mieltä mielikuvien voimakkuudesta.
Kanarialle ei olisi tullut lähdettyä, jollei isäntäpariskunnan Dufour 375 olisi ollut kellumassa Las Palmasin vierasvenesatamassa toivottamassa vieraita avosylin vastaan - eihän tätä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Reittisuunnitelma oli täydellisen avoin, mutta etelän lämpöön oli keula suunnattu. Las Palmasin kaupunkilomailu jäi illan mittaiseksi, mainingit kutsuivat.
Tuuli oli mieto, toisin kuin mainingit, jotka saattoivat jopa aiheuttaa hienoista matkapahoinvointia saaristomeren suojaisaan helmaan tottuneille veneilijöille. Matka meni kaikesta huolimatta mainiosti ja Lidlin eväillä pääsimme ensimmäiseen määräsatamaan - Pasito Blancoon. Idyllinen ja rauhallinen satama kaukana hälinästä. Ei turisteja, krääsäkauppaa eikä suomibaareja, eihän Kanarialla tällaista pitänyt olla.
Taksikyyti Playa del Inglesiin loi vähän erilaisen kuvan. Noin "83 km:n" vaellus rannan kauimmaisesta reunasta kohti valtaisia Maspalomasin hiekkadyynejä vei koko päivän ja mehut. Matkalla nähtiin stereotyyppikanaria koko komeudessaan: rolexi kympillä, aurinkorasvan tuoksu punaisella iholla, suomenkieliset ruokalistat, päättymätön hiekkaranta.. Päivä päättyi onnellisesti dyyneillä hiekkamyrskyyn, surffi jäi kokematta, mutta Pasito Blancon rauha oli mieleen.
Delfiinin metsästys ei tuottanut tulosta, matkalla nähtiin vain kilpikonna. Kaikki aiempi unohtui, kun saavuimme Anfi del Mariin. Norjalaisen grynderin perustama viiden tähden resortti oli jokseenkin paratiisi. Allasosasto, siistit suihkut, uimaranta ja kello 21:n show oli varsin miellyttävä elämys. Turisteja? Kyllä, meitä on kaikkialla. Ei kuitenkaan painostavaa krääsäkauppaa, ei tosin kovin autenttista paikalliselämääkään, mutta eipä sitä keskimääräinen pohjoismaalainen etsikään. Anfista tuli suosikkisatama. Resorttiin ei ole tosin ikinä varaa mennä asumaan, mutta satamasta pääsi mukavasti kuokkimaan.
Muutaman päivän levon ja iltayhdeksän shown jälkeen oli aika nauttia Puerto Ricon antimista. Ulvova mylläri - suomibaari, tsek (paitsi Juulia ja Tiia skippasivat!). Tyrkyttävät sisäänheittäjät, tsek. Krääsää, tsek. Tästä huolimatta meininki oli aika rauhallista, eikä Puerto Ricosta jäänyt lainkaan huono maku. Noudattelee kuitenkin kanariastereotypiaa. Ravintolassa ruokailu oli virhe. Tapakset ja paellat oli haettu lähi Sparin pakastealtaasta, joten elämys oli jokseenkin vaisu.
Viimeisellä etapilla delfiinit pysyttelivät edelleen piilossa ja pettyneinä suuntasimme Puerto de Moganiin nauttimaan loman viimeisistä päivistä.
Suihkun torakat eivät miellyttäneet Anfin paratiisin jälkeen, mutta muutoin Mogan oli miellyttävä. Ravintoloita rannalla, ostoksia, krääsää. Lähimpänä kaupunkilomailua, ei isoa hotelliresorttia. 7 euron taksimatkan päästä löytyi resortti, jonka vesipuistossa kului viimeinen kokonainen päivä. Kylmä ja suolainen vesi jäi lopulta elämyksen ja hinnan varjoon ja päivä oli hauska ja vauhdikas. Ehkä myös vaarallinen.
Lähtöpäivän aamu vietettiin serpentiiniteillä kohti gran canarian huippua...

Alla olevassa kuvassa näkyy viereisen saaren eli Teneriffan Teiden luminen huippu.

Valloittavien maisemien kautta päädyimme lentokentälle. Haikein fiiliksin kohti +4:ää astetta.
Seuraavaksi kerraksi toivon enemmän aikaa, lämpimämpää merivettä, ja vähemmän ravintolaruokailuja (kyllä, yksikin on liikaa, ainakin tällä kertaa veneessä oli kulinaristista osaamista niin paljon, että ravintolat kalpenee).
Lähtisinkö Kanarialle viikon all inclusive - lomalle? Tuskin. Ainakaan tässä elämän vaiheessa. Anfi del Mariin ehkä. Lähtisinkö uudestaan veneelle Kanarialle? Koska tahansa. Tässä seurassa? Ehdottomasti.
Veneellä satamia vaihdellen Kanaria oli yhtä juhlaa. Kyllin ei voi tästä mahdollisuudesta ja elämyksistä ja huippuseurasta kiittää s/y C'est la Vien isäntää ja emäntää.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Puerto de Mogan ja visiitti Aqua Parkiin

Viime viikolla siirryimme Moganiin, joka on läntisin Gran Canarian marinoista. Mogan osoittautui mukavaksi paikaksi. Sitä kutsutaan pikku Venetsiaksi.





Ihan niin pahaa turismia siellä ei näkynyt kuin Americasissa, Inglesissä tai Puerto Ricossa, mutta olemme kuitenkin Kanarialla, kaikki tietävät mitä se tarkoittaa :) 

Satama on ok. Tosin erityisesti naisten suihku on homeessa ja torakoita oli heti ovella vastassa kolme, mutta niin kai se täällä menee. Hinta oli noin 23€/yö. Netti lisämaksusta. Pyykinpesumahdollisuutta ei ollut, mutta lähellä on laundry jonka hinta oli noin 5€/kone. Ruokakauppaan on noin 1-2 km riippuen minkä kokoisessa kaupassa haluaa ostokset suorittaa. Satamaan kannattaa varata paikka etukäteen. Lähellä on ranta, paljon ravintoloita ja pientä shopattavaa. 



Viihtyisä ja mukava paikka kokonaisuudessaan! Sanoisin että paras näistä Granin etelän marinoista, mikäli Anfiin ei mahdu.

Kävimme myös upottamassa energiaamme Moganin lähellä Tauritossa sijaitsevassa vesipuistossa. Juoksimme liu´uissa kuin pikkulapset. Hauskaa riitti!






tiistai 16. joulukuuta 2014

The boom brake - Sailing in Canary Islands

Aiemmin kerroin meidän ostaneen boom braken eli puomijarrun. Se on kitkalla toimiva pieni kökkäre joka yksinkertaisesti maksaa paljon ja toimii erinomaisesti! Me kiinnitimme sen ohjeiden mukaisesti kikin kohdille puomiin.





Sitten vain yksi bloki (juoksupyörä) kiinni, taakse köysilukko ja köysi paikoilleen. Asennukseen meni noin 10 minuuttia. Kätevää ja helppoa. 


Pelkästään asennus ei ole helppo, vaan myös käyttö on helppoa. Kiristät sitloodaan tulevan köyden haluamallesi kireydelle ja that's it! Tämä kökkäre estää vahinkojiipit, suuren aallokon/mainingin mutta liian hennon tuulen aiheuttaman puomin hakkaamisen/liikkumisen (joka täällä päin on joskus suuri ongelma)  jne. Unelmakökkö siis :D eräs herra jolla tämä ihmekökkö on ollut käytössä Suomessa, sanoi että antaisi ennemmin pelastuslauttansa kuin Walderin pois. Me emme ehkä vielä ihan siihen lähtisi, mutta tähän astisten kokemusten myötä voimme ehdottomasti suositella tätä ratkaisua vähintäänkin ehkäisemään rikkomasta paikkoja vahingossa. Youtubesta saa hyvän ymmärryksen Walderin käytöstä, mikäli kiinnostuit enemmän.


Purjehtiminen, kuten moni muukin laji, on melkoinen kontrastilaji. Toisinaan se on niin siistiä ja täydellistä ja kivaa ja toisinaan taas täyttä kuraa. Suuri osa riippuu tietysti kelistä, veneestä tai sen kunnosta sekä omasta mielialasta. Kuten yllä kirjoitin, täällä joskus ikävä ongelma on myötäisellä tai sivumyötäisellä suuri aallokko/maininki mutta liian hento tuuli, joka aiheuttaa puomin ikävää heilumista. Tämä ongelma on nyt meillä ratkaistu. Aiemmin virittelimme silloin tällöin preventteriksi köyden kiinni puomiin ja toisen pään keulaan. Tämä ei ole kuitenkaan kovin kätevä käyttää, sillä joka kerta kun halusit jiipata jouduit käydä kannella kelissä kuin kelissä, eikä köysi myöskään estänyt täysin vahinkojiippiä puhumattakaan aallokon aiheuttamasta puomin edestakaisesta hakkaamisesta.  


Purjehtiminen yleisesti täällä on sekä helppoa että vaikeaa. Täällä ei tarvitse koko ajan kytätä karttaa, sillä seuraava saari tulee vastaan kun ajat tiettyä suuntaa tarpeeksi kauan. Toisin kuin saaristossa, tuolla taktiikalla päädyt kiville todennäköisesti jo parin kilometrin säteellä.  Saarten rannoilla ei siis juuri ole kiviä joita pitäisi väistellä. Täällä on kuitenkin ns. kiihdytyskaistoja (acceleration zones), joka tarkoittaa, että tietyillä alueilla tuuli kiihtyy kun saarten korkeat vuoret ohjaavat tuulen tiettyihin kohtiin saarten välissä, josa se pakkautuneena kiihtyy hurvaa vauhtia. Kiihdytyskaistat ulottuvat noin kolme mailia rannikolta ulospäin ja niillä purjehtiessa neuvotaan usein vähentämään purjepinta-alaa, sillä tuuli voi kasvaa nopeasti jopa kolminkertaiseksi. Toisaalta korkeat vuoret saarilla aiheuttavat myös tyveniä kohtia, joten myöskään nämä kohdat eivät ole purjehtijan parhaita ystäviä. Alla olevasta kuvasta näet miten kyseiset kaistat täällä menevät.




Olemme myös olleet paljon puhutun squallien kynsissä. Squall on äkillinen, voimakas tuulen nopeuden lisääntyminen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, jos kerkiät varautumaan tai sinulla on jo valmiiksi sopivan vähän purjepinta-alaa.

Täällä on toki myös valaita ja kontteja, joihin törmäämisen todennäköisyys on jokseenkin pieni. Mutta onhan näitä tarinoita paljon, jossa telakalle nostetaan vene sillä valaaseen on törmätty tai konttia ollaan menty hipoen. Valaisiin et todennäköisesti Itämerellä törmää, vaikka Lola ryhävalas siellä viime kesänä vierailikin. Täällä purjehtimisessa on siis omat helppoutensa ja vaikeutensa. Kannattaa kuitenkin lähteä kokeilemaan. :) valaita todennäköisemmin törmäät delfiineihin joiden leikki on hauskaa katseltavaa!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Anfi del Mar: Gran Canarian helmi!

Perjantaina tavoitteemme oli käydä bongailemassa delfiinejä merellä siirtyen samalla Anfi del Mar nimiseen satamaan vain muutaman mailin päähän Länteen päin. Satamaopas neuvoo varaamaan paikan etukäteen tästä paikasta. Niinpä soitin neuvottuun numeroon, mutta minulle sanottiin että satama on täynnä. Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan pyysimme erään Pasito Blancon marineron soittamaan tähän suosittuun pieneen satamaan ja tiedustelemaan tilanne espanjaksi, ja kappas, heillä olikin tilaa yhtäkkiä ;)

Delfiinejä emme tällä purjehduksella ikävä kyllä nähneet, vaikka keikuttelimme noin viisi mailia ulos rannikosta. Muutama kilpikonna kuitenkin nähtiin. Ne kuitenkin sukelsivat syvyyksiin aina kun menimme lähemmäs. 


Purjehdukseen oli kuitenkin täydellinen lämpötila tällä kertaa, joten merellä tarkeni uikkareissa.


Saavuttuamme Anfi del Mareen, meille ei jäänyt epäselväksi miksi paikka on niin suosittu. Tämä on yksinkertaisesti viiden tähden touhuja. Sataman vieressä on valtava hotelli, tai niin ainakin luulimme kunnes meille selvisi että nämähän ovat osakkeita. 


Satama on pieni ja meillä kävi todellinen tuuri että saimme paikan. 


Poukamassa on myös ankkurointi mahdollisuus, joka on erittäin varteenotettava vaihtoehto jos satamaan ei mahdu. Hotellin yhteydessä on täydellinen allasalue porealtaineen ja allasliukumäkineen sekä hiekkarantoineen, johon on tuotu hiekkaa kuulemamme mukaan Karibialta.








Tämä on ylivoimaisesti hienoin satama missä olemme olleet. Satama ei itseasiassa itsessään ole erikoinen, vaan "hotellin" ympäristö allasalueineen. Satamapaikatkin ovat siis käytännössä  osakepaikkoja, joita vuokrataan jos tilaa löytyy. Hinta on erittäin kohtuullinen, vain 17€/yö johon kuuluu sähkö, vesi ja netti. Tämä on unelmapaikka!

Niinpä makoilimme pari päivää laakereillamme rannalla ja altailla. Olemme myös nauttineet kunnon brunsseista.


Lauantaina teimme itsenäisyyspäivän kunniaksi vähän kälyisen hiekkalinnan :D.


Illalla kävimme Puerto Ricossa nauttimassa ravintolaillallisen. 


Sunnuntai kului edelleen rennoissa merkeissä nauttien altaista...


Porealtaasta...


Ja liu'uista :D .

Pääsimme myös testaamaan laitesukellusta altaalla, sillä olemme S:n kanssa ajatelleet PADI-kurssin suorittamista.


Illalla esiintyi vielä neljä erittäin taitavaa tanssijaa. Harvoin näkee noin ammattitaitoista porukkaa, jolta luonnistuu tanssin lisäksi huikea akrobatia!


Tätä paikkaa suosittelemme!