Tänään lähti LaPasesta!

Taas on Oooo Las Palamasin Kanariakselta lähetty uuelleen toistaseks lopullisesti. LaPanen eli Las Palmasi jäi taakse, kun saatiin hommat tehtyä ja keli oli vihdoin suotuisa reittimme etenemiselle Fuerteventuralle.

Mitäs siellä LaPasessa sitten taas tuli puuhailtua...

Viime sunnuntai iltana kun pääsimme perille, ystäväni Milja tulla tuiskutti luoksemme "lämpimään". Jo oli epsanjalaisella taksikuskilla ihmettelemistä kun näki kaksi suomalaista tyttöä, jotka oli espanjalaisia vilkkaampia ja sosiaalisempia. Siinä nimittäin taksikuski roikotti miljoonakiloa painavaa surffibägiä olallaan kun Milja huiskuttaa vesisateessa laiturin päässä ja kun avaan portin laitureille, hän liukastuu ja putoaa suoraan syliini. Oi mikä jälleennäkemisen riemu! :D Taksikuski nauroi ja Milja huuteli minulle: "ei tainnut olla sullakaan ihan tietoa Suomesta lähtiessä että tulla tuikin luoksenne kylään kolme kertaa tän vuoden aikana". Tervetuloa!

Neljän päivän aikana kerkisimme tehdä tietysti näitä perinteisiä veneenkunnostus juttuja, suursiivouksen, joogajuttuja, nukkua päivän kuumeessa kurkkukipua pois, tavata S:n ystäviä jotka olivat saaren eteläosassa viettämässä lomaansa, 

käydä herkkuhetkillä tyttöjen kesken,

viettää ilta upeiden ihmisten, Tian ja Markun seurassa. Heidän blogiaan voi seurata osoitteesta: 

http://symerelle.blogspot.fi

Ja sitten se uusi miehistönjäsenemme, joka ei syö eikä nuku, saanen esitellä Hydrovane eli näin arkisesti Hra Vane. Vanesta lisää sitten myöhemmin kun olemme nähneet hänet tositoimissa.

Tänään aamulla laitettiin joka tapauksessa Oo Las Palmas soimaan, puettiin enemmän vaatteita kuin Suomessa pulkkamäkeen 

ja lähdettiin hätäseen meneen sieltä kylmästä LaPasesta! Hyi että siellä olikin kökkö keli!  Suuntasimme Fuerteventuralle, eikä tarvinnut kauas merelle päästä kun aurinko alkoi lämmittää :) 

Osalle kävi ikävä kyllä niin että tämän päivän puna on toivottavasti huomisen bruna. Pipot heitettiin kaapin pohjalle ja sukka silmään! :)

Purjehdus itsessään oli erinomainen. Ainakin 2/3 oli sitä mieltä. Milja raukka oli luvannut opetella tämän purjehdushomman niin että me voimme S:n kanssa ottaa lepiä koko matkan, mutta merinaisemme voi kovahkosta aallokosta johtuen huonosti ja taipui juttelemaan norjaa muutamaan otteeseen. Joka tapauksessa sekä tuuli että aallokko oli parempaa ja pienempää kuin olimme kuvitelleet, ja sanottakoon Hra Vanesta sen verran, että se toimi kuin unelma. Vauhti oli hyvä ja aurinko paistoi joten legi toimi kokonaisuudessaan. 

Fuerteventura on kaunis, kuiva ja karu saari

El Hierro ja 26 purjehdustuntia myöhemmin

Lauantai aamu sarastaa. Nyt on ollut kylmä. Kuulemma kylmin talvi ja kevät 20:een vuoteen Kanarialla. Niinpä tietenkin ja kun minä olen sen lämmön perään! Nyt kun bussit ja kyydit ovat selvinneet, menemme oikealle bussipysäkille oikeaan aikaan ja matkaamme El Hierron pääkaupunkiin Valverdeen, jonne menee saaren eteläosasta bussilla tunnin. Matkalla on sumuista ja satelee vähän, mutta kun pääsemme perille pääkaupunkiin, aurinko paistaa. Tuuli on kuitenkin kylmä! Minulla on päällä pitkät housut, umpinaiset kengät, pitkähihainen, neuletakki, kaulahuivi ja purjehdustakki. Siis vähän kuin syksyisin tai keväisin Suomessa, ja olen umpijäässä! Auringon lämmöstä huolimatta tuuli on jäätävän kylmä. Kävelemme pitkin katuja, ja päädymme pääaukiolle kauniin kirkon luo.

Käymme syömässä ehdottomasti reissumme parhaat American toastit ja tuorepuristetut mangomehut. Nam!

Teemme vain pikakierroksen kaupungissa ja koko saarella.

Palaamme bussilla takaisin saaren eteläosaan veneellemme, ja mitä ihmettä: rannalla, laiturilla ja veneissä on ihmisiä uikkareissa ottamassa aurinkoa. WHAAAT?! Menikö minulta nyt jotain ohi, olenko tulossa kipeäksi, onko muut jotenkin tärähtäneitä, olenko tottunut liian lämpimään vai mikä juttu? Tuijotan ihmisiä jotka vetävät aurinkorasvaa hipiäänsä. 

Menemme veneellemme aikeissa lähteä jatkamaan matkaamme GC:n kautta Kanarian idässä oleville saarille, Fuerteventuralle, Lanzarotelle ja Islas Craziosalle. Edessä olisi noin 140mailin yön yli purjehdus Las Palmasiin. 

El Hierron saari on kaunis ja siellä olisi varmasti keksinyt tekemistä useaksi päiväksi. 

Siellä on kuitenkin jopa liian rauhallista meidän makuumme. Meidän tarkoitus oli muutenkin vain poiketa siellä, sillä nappaamme useammassakin mielessä kolmannen crew memberimme mukaamme Las Palmasista. Tästä lisää sitten myöhemmin.

Nyt kun istun nämä kaikki vaatteet päällä sitloodassa, havahdun siihen, että alkaa tulla kuuma. Hetkinen, täällä ei tuule! Olin varautunut todella kylmään purjehdukseen, mutta kun viimein irrotamme köydet ja suuntaamme merelle, pitkät housut ja pitkähihainen paita onkin aivan liikaa. 

Täällä lämpötilaerot vaihtelevat siis hurjasti. Lähes jokaisella saarella homma on mennyt niin, että saaren pohjoisosassa on kylmä kun eteläosassa otetaan aurinkoa. Koillistuuli on vallitseva, ja kun se pääsee puhaltamaan kunnolla, shortsit on vain haaveeni purjehduslegeillämme. Toisaalta taas vaikka itätuuli on lämmin, se aiheuttaa ärsyttävän African weatherin, eli sitä hiekkaa on joka paikassa!

Nyt seilaamme mukavalla 8m/s sivu/kryssituulella kohti seuraavaa määränpäätämme auringon lämmittäessä. Kryssiruoaksi tuo hamppari ei ehkä ole se helpoin!:)

S pleissaus ja muissa köysi puuhissa.

Delfiinit viihdyttävät meitä oikeastaan vähän kuin koko matkan. Niillä on selvästi hauskaa ja ne nauttivat!

Myöhemmin tuuli ensin laski kokonaan. Sitten nousi 15m/s (joka on jo aika kova kryssikulmalla) ja tuli suoraan vasten, laski sitten taas kokonaan noustakseen en enää tiedä monennenko kerran. Viimeisen kerran kuitenkin tuli manattua pienen hetken että mitä järkeä tässä taas on. Se oli vain hetken notkahdus, sillä kohta kolmimetrinen sivuaallikko ja 16m/s tuuli taas rauhottui ja sade muuttui auringoksi. 

Kanarialla saarten välissä purjehtiminen on usein melko vaihtelevaa tuulen suhteen. Saarten välissä ja niiden toisella laidalla on jo aiemmin selittämäni kiihdytyskaistat, kun taas toisella puolella ja yleensä saarten eteläpuolella (riippuen tietysti tuulesta) on kunnon lee eli suoja, jossa ei tuule yhtään. Myös aallokko voi tulla ristiin, olla kovaa tai sitten sitä ei ole yhtään mutta tuuli on hyvä, joka on tietysti unelmatilanne (näitä on ikävä kyllä harvoin). 

Kanarian kolmesta läntisestä saaresta suosittelemme ensimmäisenä La Palmaa ja sitten La Gomeraa. El Hierro on kaunis, mutta näillä kahdella muulla saarella olet jo nähnyt oikeastaan samat asiat. El Hierro on todella hiljainen saari. Toki jos mielesi tekee sukeltamaan, voi El Hierro olla mielenkiintoinen kohde, sillä sen vedenalainen elämä on rikasta. Älä kuitenkaan odota värikkäitä koralleja, sillä siellä on ollut jokin aika sitten vedenalainen tulivuorenpurkaus, jonka vuoksi näet mahdollisesti vain paljon mustaa laavaa. 

26 tunnin purjehduksen jälkeen olemme taas LaPassa hoitaaksemme toivottavasti nopeasti pakolliset hommat ja jatkaaksemme sitten matkaa itään päin. Maileja kertyi 158, ja meitä otti jo vähän avomeripurjehdukseen tottuneina jonkin verran päähän alati vaihteleva tuuli ja mainingin päälle rakentuva tiheä aallokko, pitääkö niitä purjeita koko ajan olla säätämässä ja reivaamassa ;) :D?!

One cosy day ja Hra Valas - El Hierro

Takana seili kovemmassa aallokossa ja kylmässä reippaassa tuulessa La Palmalta El Hierrolle, huonosti nukuttu yö kammoksuttavassa satamassa El Hierrolla, seuraavan aamun kymppi mailin koneistus huonosta satamasta vähän mukavampaan satamaan saaren eteläkärkeen, köydet kiinni laiturissa ja herkullinen aamupala edessä.

Kysyin mitä S haluaisi aamupalaksi: en tiedä mutta kahvikone ainakin esille ja nopeasti! 

Kellonajalla ei ole oikeastaan mitään väliä, elimmehän Dominikaaneissakin väärällä aikavylhykkeellä jonkin aikaa edes tietämättämme sitä

Tänä aamuna tihkutti pitkästä aikaa. Antaa sataa vaan, vedän peiton korviin ja syön koko päivän

Kyllä kynttilää voi polttaa aamupalallakin, ei aina vain iltaisin.

Kerrankin ei ole heti lenkkikengät jalassa ensimmäisenä höögaamassa tutustumaan saareen, vaan kuuntelemme venyttelybiisilistaani, johon kuuluvat seuraavat kappaleet:

Jukka Poika - Laineet

Tenerife Sea - Ed Sheeran

Riptide - Mister Wives

Jenni Vartiainen - Aurinko

Vesa-Matti Loiri - Armaan läheisyys

Maarit Hurmerinta - Joidenkin kaa

Jukka Poika - Isot laivat

Edu Kettunen -Rooma

Madonna - La Isla Bonita

Rihanna - FourFiveSeconds

Eva & Manu - Feet in the Water

Eva & Manu - All I Can See

Raappana - Perhesuhteet

Jatkoimme siis matkaamme La Palman saarelta El Hierrolle perjantai aamuna. Vauhti oli jälleen kova, tuuli myötäinen ja aallokko tapansa mukaan vähän kiukkuinen. En tiedä sitten mistä se on kiukkuuntunut, mutta nyt se heitti vettä vain muutaman kerran sisään sitloodaamme, kun viime legeillä se on ottanut tavakseen vähän epäkohteliaan käytännön tulla ihan kutsumatta omilla ajoillaan sitloodaan ja antaa kunnon suolahuuhtelun vaatteillemme ja hiuksillemme, ihan meidän sitä toivomatta. Matkalla minä bongasin suuren valaan. Kerkisin ruorin takaa nousta seisomana ja sanomaan, että o-onkohan tuossa val... Ja sitten näin toisen puhalluksen, suuren musta evän sekä jättiläisselän. Osoitin sormella ja änkytin, se oli todella lähellä venettämme auringon sillassa. S ei kerinnyt sitä nähdä, se purskautti vain muutaman kerran vettä ilmoille ja sukelsi sitten takaisin johonkin syvyyteen. Se oli suuri ja kaunis!

Kerkisimme Puerto de la Estacan satamaan juuri ennen pimeän tuloa. Paikka osoittautui aika karmivaksi eikä ankkurointiin ollut tilaa. Betonilaiturissa oli kynnys, johon tuhoaa helposti veneensä nousu- ja laskuvedellä, joka täällä on kuitenkin sen 2 metriä. Niinpä vaihdoimme paikkaa vielä yön pimeydessä, mutta tämä paikka oli samanlainen. Nyt tuuli tosin tuli edestä, ei sivusta kuten aiemmin jolloin se painoi meidät suoraan "laituriin". Laskuvedellä ei ollut puhettakaan että veneestä pääsisi pois, näkyi vain pahalta haisevaa betonia ja jotain vesisiiroja tai torakoita tiedä noista. Nukuimme yön super huonosti ja kävimme useamman kerran yössä säätämässä fendereitä ja köysiä.  

El Hierron pohjoisosan satamaan pitäisi tulla kuukausien (espanjalaisittain ehkä vuosien) sisään kunnon laiturit. 

Aamulla lähdimme vilkkaasti El Hierron saaren eteläosassa sijaitsevaan Puerto de la Restinga nimiseen satamaan. Ei täälläkään mitään palveluja ole, mutta eipä tarvitse pelätä että skrätsää veneensä betoniin, täällä kun on fingerponttoon eli vähän kuin aisalaituri.

Aikomuksemme oli huristella bussilla kohti saaren pääkaupunkia Valverdeä, mutta katselimme kun joukko paikallisia hymyili ja naureskeli jossain niin kutsutussa bussin näköisessä autossa meidän seisoessamme väärällä pysäkillä. Se siitä siis. Mitäs sitten keksitään? El Hierro on rauhallinen saari, jossa pääsee nauttimaan luonnon koskemattomuudesta. Seuraava bussi menisi niin myöhään, että emme kerkiäisi viimeiseen bussiin joka tulisi takaisin marinaan missä olimme. Niinpä pistimme peukun pystyyn ja hetken päästä iloinen rastapää Alehandro otti meidät kyytiinsä kalastajamies pelkääjänpaikalla istuen. Hän oli mukava, esitteli saarta ja jätti meidät Pinar nimiseen kylään, jossa kävimme nauttimassa pojoleivät ja jatkoimme peukuttelua. S tiedusteli onko housut likaiset, oli kuulemma tuntunut siltä, kuin olisi istunut jonkun lounaan päällä, sen verran oli penkillä leivänmuruja ja salaatin lehteä. Siinä jonkin aikaa seisottuamme Alehandro ajelee uudelleen ohitsemme ja katsoo meitä hieman epätoivoisen näköisenä. Me hymyilemme ja tiedustelemme josko pääsisimme takaisin satamaan hänen kyydissään, ei täältä mennyt yhtään ketään sinne Valverdeen tai mikä nyt olikaan, nyt maistuisi Vino Verde. Hän huitoo takapenkkiään ja niinpä olemme taas hänen rellussaan kalamiehen ja Alehandron kanssa. Juttelemme kuin vanhat ystävät, olemmehan kerran jo tavanneet! Rasta-Alehandro heiluttaa ja tööttää iloisesti sananmukaisesti jokaiselle vastaantulijalle, hän tuntee kaikki. Paikka on pieni. Täällä on hyvä meininki. Ihmiset hymyilevät ja juttelevat, ovat avuliaita ja jotenkin tyytyväisen oloisia. Jossain kuppilassa on ovi auki ja ryhmä miehiä pelaa jotain noppapeliä. Vastaan tuleva koira on todella räjähtäneen näköinen, mutta se on jonkun oma. Mistä tiedän sen: annan sille kanaleipäni leipää, mutta se ei kelpaa, vain kana käy. Fiksu hauva! Ymmärtää hyvän päälle. Rasta-Ale on käynyt kotonaan ja kerännyt pihastaan sitruunoita, sipulia, persimonia ja salviaa. Hän työntää pussin meille ja nauraa. Mitä?! Kiitos! Sitruunoiden tuoksu lumoaa koko vanhan rellun. Nyt mennään vielä rautakaupan kautta. Me istumme kiltisti takapenkillä ja odotamme. Porukka on katsos ollut siestaa viettämässä eikä ole muuten kiire takaisin avaamaan rautakauppaa. Kun asia on muutamaa persimonia, kahvikuppia ja espanjalaista iloista sanansorinaa myöhemmin saatu hoidettua, käynnistyy rellu ja lähdemme takaisin kohti marinaa. Tosin nyt on otettu ja viideskin henkilö kyytiin. Kahvilan työntekijä tarvitsi myös kyydin. Oliko tämä sittenkin se bussi? :) 

Alehando on yksi ystävällisimmistä ja iloisimmista henkilöistä, johon olemme täällä törmänneet!

Hän kutsuu vielä kotiinsa katsomaan tekemäänsä taidetta

Taulut ovat värikkäitä!

Sitten lampsimme takaisin veneellemme ilahtuneina siitä, että vaikka suunnitelmat eivät menneet ihan nappiin, niin olipa hauska päivä kaikesta huolimatta.

Veneelle päästyämme on aika tehdä ruokaa ja maistaa mitä herkkuja saimmekaan. S kokkaa bravuuriaan sienirisottoa, joka saa nyt salviasta ja luomu sipulista sekä sitruunoista uuden freeshin maun ja taivaallisen tuoksun.

Hyvä ruoka, parempi mieli!

Tulivuoren huipulla, banaaniviljelmien keskellä ja subtrooppisessa sademetsässä - Olenko Euroopassa?

La Palma on ihana pieni saari! Saari on maantieteellisesti monijakoinen sen keskiosan koostuessa tulivuoren huipusta, länsiosan ollessa banaaniviljelmien peitossa ja itäosan ollessa vulkaanisten laavakenttien koristama. Olisin voinut jäädä hengittelemään raikasta vuoristoilmaa, tutkimaan ja ihastelemaan saaren pääkaupungin Santa Cruzin renesanssi aikaista arkkitehtuuria tai vaeltelemaan substrooppisiin metsiin vaikka ikuisiksi ajoiksi. La Palmasta tällainen laurisilva-metsä löytyy Los Tilosin alueelta, jossa kävimme kävelemässä.

Täällä et uskoisi, että tämä pikkuinen saari on itseasiassa syntynyt vedenalaisten tulivuorien purkauksista. 

Täällä on poikkeuksellisen vehreää. 

Puut ovat korkeita ja maisemat vuoriston vuoksi jylhiä.

 Muutamien kilmotrien jälkeen reitti kapenee ja madaltuu.

Kunnes olemme perillä vesiputouksella.  Minä olen vesiputousfani ja haluaisin aina vaeltaa kaikki saarten vesiputoukset läpi. S tietää jo, mihin saarella mennään kun lähdetään haikkaamaan. Pienenä matkustimme perheeni kanssa Norjaan autolla, enkä ole varma montako rullaa filmiä siinä kului, ja kuinka monta kertaa matkan aikana piti pysähtyä, kun halusin kuvan jokaikisestä matkalla näkyvästä putouksesta. Tämä putous näytti nyt kyllä vähän erilaiselta turistimainoksissa. Nyt vettä on melko vähän, mutta putous on kuitenkin kaunis. 

Sitten autoilu jatkuu. 

                                                   Mutkia ja mutkien perään mutkia.

Pöristelemme Citroen (aka citykani) vuokra-autolla edelleen saaren koillisosassa, kunnes paljon puhutut banaaniviljelmät tulevat vastaan.

Banaaniviljelmät tuntuvat vain jatkuvan...

Ja jatkuvan...

Johonkin väliin mahtui myös appelsiinipuita.

La palman saari on tuliperäinen ja se siis on syntynyt vedenalaisten tulivuorten purkauksesta, jonka yhteydessä sen huippu on romahtanut ja muodostanut tuliperäisen kulhon mallisen muodostuman eli kalderan. Saaren korkein kohta on Roque de los Muchachos (2426m merenpinnan yläpuolella), johon automme kiipesi vaihteisto huutaen. Huh mitä maisemia! 

Roque de los Muchachosin reunalla on useita tähtitorneja, mm. myös pohjoismaiden yhteinen tähtitorni Nordic Optical Telescope. 

La Palman viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui vuonna 1971 saaren eteläkärjessä. Satamaoppaassa esitetään teoria, jonka mukaan arvioidaan, että koko La Palman länsiosa irtautuisi muusta saaresta ja liukuisi Atlantin Valtamereen. Tämän arvioidaan tapahtuvan 2015-2515. Arvellaan myös, että tämä tapahtuisi ilman sen kummempia varoitusmerkkejä. Tämä jää nähtäväksi.

Huipulla on KYLMÄ mutta maisemat ovat uskomattomia. Kävelemme tällä kertaa vain pienen pätkän näköalapaikalle. 

                                                   Mutta mihin se polku nyt katosi?! 

Jostain se aina löytyy, ja näköalapaikan maisemat avautuvat.

Huoh! Tämä menee reissumme top3 maisemiin!

 Ilta yllättää ja laskeudumme kotiimme satamaan. Seuraavana päivänä suuntaamme saaren länsiosaan Tazacorte nimiseen satamaan. Haluamme vain tsekata paikan tulevaisuuden varalta ;)

 Sekä satama että maisemat vaikuttavat hyviltä! Tämä voisi hyvin olla se paikka, josta lähdemme ensi kerralla ylittämään Atlantia.

Jatkamme matkaamme kohti saaren keskiosaa vähän etelämpänä kuin tulivuori, El Pilar nimiseen paikkaan. Aikomuksemme on vaeltaa etelää kohti, sillä matkalla on kraatereita. Mutta mitä nyt tapahtuu? Saavuimmeko Säkylän metsiin? 

Vai olemmeko hypänneet jonkun satukirjan sivuille? Perillä on kylmä vain +8C. Olemme sananmukaisesti pilvessä.

The real haikkaajat tulla pöhistävät ohitsemme kunnon vermeet päällä, hanskat kädessä ja haikkaustikku tanassa kun me kyyhötämme autossa lämppäri täysillä remmikengät kauhusta kankeana: älkää vaan viekö meitä ja meidän varpaitamme tuonne! Katselemme ulos ja sitten toisiamme. Citykani pyyhältää takaisin saaren länsiosaan satamaan, jossa on lämmin ja aurinkoista. LaPassa tutustumamme s/y Stormyn Marjukka ja Tommi saapuivat aamulla samaan satamaan, joten ilta vierähtää heidän kanssaan. Hyvä ratkaisu, säästyimme palelemiselta eikä maisemia olisi nähnyt tuon suttuisen sumun läpi. Lisäksi illan seura on mitä hauskinta!

Kuinka moni oikeastaan edes tietää, että nämä kaksi helmeä La Gomera ja La Palma kuuluvat Kanarian saariin? Minä en tiennyt ennenkuin tutustuin satamaoppaaseen ja pohdimme mihin kaikkialle haluamme purjehtia. Nämä saaret ovat must see kohteita henkilölle, joka arvostaa luonnossa oleskelua. Nähtävää olisi ollut vielä vaikka moneksi päiväksi; laavakerrostumat, kanjonit, luolat ja syvänteet mahdollistavat elämyksellisen sukelluksen, sillä vedessä voi näkyä parhaimmillaan jopa 40 metriä. 

C´est la Vie suosittelee lämpimästi!