Kohti Saksan makkarakesää!

Sääennusteet lupailevat seuraavaksi seitsemäksi päiväksi hellelukemia ja Saksa on tunnettu bratwursteistaan joten kaikki on kuulemma hyvin. Täytyy tässä kohtaa myöntää että kyllä tämä kolmen miehen kanssa purjehtiminen on ainoana naisena välillä hieman raskasta ;). Ruoaksi vaaditaan pääasiassa makkaraa.

Ainoa vihreä pöydässä on suolakurkkupurkin kansi tai Heineken olutpullon etiketti. Yritän siinä sivussa salaa vähän tuputtaa muillekin salaatinlehteä ja jotain persikanpalaa.

Sunnuntaina matkamme jatkui siis kohti Saksaa sateen saattelemana. Juho otti sateen urhoollisesti vastaan. 

Pääsimme koko päivän hienosti genaakkerilla kivaa vauhtia. 

Matka taittui aluksi nopeasti kun tuulta riitti ja virtakin oli myötäinen. Seuranamme oli myös muutama kauppa-alus!

Tätä ei kuitenkaan jatkunut liian kauaa. Matkaa kertyi 216 mailia ja olimme perillä Cuxhavenissa tiistai aamuna klo 8.20. Kahden yön yli purjehdus taittui pääosin availlen genaakkeria ja vedellen sitä sukkaan vuoronperään.

Maanantai oli ihanan lämmin päivä ja taivas oli kirkkaan sininen. 

Käytimme hennon 4 m/s tuulenkin hyödyksi, mikäs kiire siinä oli. 

Yövuorosta napsin kuvia Elbe joen suulta.

Melko pimeää.

Upea kuu-ukko.

Pikku hiljaa alkoi pimeys siirtyä odottelemaan seuraavaa yötä ja aamu sarasti.

Laivat päristelivät ohi.

Pohjanmeri olisi ihan kohta takana ja Kielin kanavan jälkeen voi sanoa olevansa kotivesillä. Hui mikä tunne!

Sitten aurinko tuli esiin ja valaisi koko voimallaan taivaallisen horisontin. 

Katselin huviveneitä jotka tulivat meitä vastaan. Mietin mihin ne olivat matkalla ja mitkä seikkailut heitä odottaa. Mietin kun me lähdimme noin vuosi sitten järjetön innostus, odotus, jännitys ja seikkailumieli matkassa kohti etelän vesiä. Melkoisia tunteita eikä kokemuksia pysty selittämään. 

Tyyni Pohjanmeri ja aurinkoinen Amsterdam!

Calaisista saimme miehistöömme S:n vanhan hyvän ystävän Juhon. Lähdimme heti torstaina aamulla kohti Hollannin Ijmuidenia. Aluksi tuulta riitti genaakkerille mutta sitten sekin pieni vire kuoli tyystin ja tylsä koneistus alkoi. 

Sitä jatkui aina yönyli seuraavan päivän iltapäivään kun olimme perillä Ijmuidenissa. 

Matkalla väisteltiin melko runsasta laivaliikennettä, erityisesti tietenkin yöllä, muuten oli todella rauhallista. 

Yövuorossa sai vielä ihastella viimeisiä rippeitä fosforiplanktonia.

Lauantaina perille päästyämme nautimme herkkuillallisen, sitä sienirisottoa ja pihvit kylkeen. 

Lauantaina teimme päiväretken Amsterdamiin samalla lailla kuin kaksi vuotta sitten. Bussi suhaa Ijmuiden-Amsterdam välin vajaan tunnin. Minä lähdin vähäksi aikaa omille teilleni shoppailemaan mutta iltapäivällä tapasimme porukalla ja kun vielä ei ole veneilty paljoa niin hyppäsimme jokiristeilijän kyytiin tunniksi. 

Amsterdam oli juuri niin eloisa ja sekaisin kuin muistinkin. Joka paikassa pöllähti sieraimiin ruohon haju ja kaupat ovat noh... Miten sen nyt sanoisi, vähän erilaisia... Minä tyydyin erinomaiseen minttuteehen. 

Autojen parkkihallien sijaan on pyöräparkkihalleja, talot ovat umpivinossa ja ihmiset asuvat myös asuntoveneissä.

 Jokia ylittäviä siltoja on loputtomiin. 

Amsterdam on näine erikoisuuksineen kaunis ja viehättävä kaupunki jossa vierähtää päivä nopeasti. Museoita emme lähteneet sen enempää tutkimaan, niitähän olisi ollut tarjolla vaikka viikoiksi.

Ijmuidenin satama: hinta 12m veneeltä 4 hengen miehistöllä 28€/yö, hyvä satama, vesi erillisestä hinnasta, vesi ja sähkö laiturille, hyvät suihkut & wc:t. Amsterdamiin pääsee vajaassa tunnissa bussilla. Sataman vieressä pitkä hieno hiekkaranta jossa kivoja kuppiloita. Satamassa pikkukauppa, parempaan kauppaan matkaa. 

Dieppe - Boulogne Sur Mer - Calais. Englannin kanaali vaihtuu Pohjanmereksi

Otsikon retki kuvina ja muutamalla sanalla. Dieppe oli oikein mukava satamakaupunki. Menisimme varmasti uudelleen!

Ranskan kulinaariset nautinnot.

Dieppestä siirryimme reippaalla 12-15m/s tuulella ja kohtuullisen suurella aallokolla Boulogne Sur Meriin. Mutta nyt keskinopeutemme oli 7,14 ja maileja kertyi yli 50nm! Olemme siis ylittäneet 5mailia/tunnissa vauhtimme likaisesta pohjasta huolimatta, mutta kyllä se sitten vaatikin keliä!

Boulogne Sur Mer oli myös mukava paikka. 

Sieltä siirryimme leppoisalla kelillä ilman tuulta ja aallokkoa pelkän myötävirran saattelemana Calaisiin. 

Odottelemme että Juho hyppää miehistöömme tulevana yönä ja jatkamme matkaamme kohti Amsterdamia.

Satamista lyhyesti

Dieppe: kaunis mukava satamakaupunki, kaikki helposti kävelyetäisyydellä. Hyvät laiturit, sähkö & vesi laiturille, 24/7 pääsy satamaan. Siistit wc:t ja suihkut. Wi-Fi.

Boulogne Sur Mer: hyvät laiturit, sähkö & vesi laiturille, 24/7 pääsy satamaan. Siistit wc:t ja suihkut. Kaupunkiin vähän matkaa. Wi-Fi.

Calais: pääsy satamaan +-2h hw eli satamaan pääsyyn kynnys (sill). Ulkopuolella odotuspoijuja. Wc:t ja suihkut siistit. Vesi ei juomakelpoista mutta tulee laiturille kuten sähkökin. Satamakonttori auki miten sattuu. 

Satamien hinnat pyörineet nyt Kanaalissa 25-38€/yö (high season ja alle 12m veneeltä).

Se on se viis - hyvää juhannusta siis

Tuntuu että ihan sama kuinka ne virrat katsoo ja yrittää edetä täyden ajan myötävirralla ja vain alussa ja lopussa vastavirralla (vastavirta tällöin heikoimmillaan), niin aina se keskinopeus on sen viis vaikka ennätysvauhti olisi yli kymppiäkin parhaimmillaan. Mutta kun virta kääntyy ja köröttelee sen 2-3 solmua useamman tunnin niin ei siinä pääse keskinopeuksilla juhlimaan. Meillä on tosin melko likainen pohja tällä hetkellä. Yritimme sukeltaa, snorklata ja uida sitä puhtaaksi Portugalin eteläosassa kun vesi oli vielä siedettävän lämpöistä, mutta nyt se on kasvanut uudestaan levää ja hidastaa vauhtiamme. Maalasimme Hempelin (+ joku tyhmä kirjainyhdistelmä) maalilla pohjan vuoden vaihteessa Ooo Las Palmasissa samalla kun peräsintä rempattiin, mutta kaikesta päätellen maali on ollut täyttä sutta sillä pohja on jo nyt noin huonossa kunnossa. Hauskinta vai pitäisikö muotoilla uudelleen, surkuhupaisinta tässä on se että tassunjäljet (mitkä jää veneen pohjaan maalaamatta kun vene on ollut pukeilla) ei kasva minkäänlaista eliöö, vain koko muu pohja kasvaa. Siis juuri se osa minkä me maalasimme viimeisimpänä. Näihin vauhteihin nyt tyydytään. Not good!

Cherbourgista matkamme jatkui kohti Le Havrea. Keskiviikoksi vuokrasimme auton ja kävimme syömässä Eiffelin juurella jädet,

jonka jälkeen veimme Tepun lentokentälle. Olemme kaikki olleet Pasiisissa ennenkin ja koska kaikki nähtävyydet on tullut kierrettyä jo ennen niin nautimme vain kävelystä, maisemista, lämmöstä ja Eiffelistä.

Saatettuamme Tepun lentokentälle palasimme Le Havreen. 

Torstai kului huolto- ja toimistohommia tehden. Perjantaina jatkoimme matkaamme kohti Dieppeä. Tuuli oli pitkästä aikaa genaakkerille soveltuva joten vedimme sen puuhun.

Dieppeen saavuimme klo 22.20.

Miehistömme kasvaa jälleen ensi keskiviikkona kun S:n kaveri Juho hyppää kyytiin Calaisista. Niinpä me etenemme rauhallisesti ja odottelemme Juhon saapumista. 

C'est la Vie toivottaa riemukasta keskikesän juhlaa kaikille!

Alla vielä tiivistelmä edellisistä satamista:

Cherbourg hinta (pituus 12m veneeltä, high season) n. 34€/yö. Hyvät laiturit, hyvät suihkut, sähköt & vesi laiturille, Wi-Fi toimi ja kuului hintaan. 

Le Havre hinta (pituus 12m veneeltä, high season) 39€/yö. Suihkut toimi erikseen maksettavilla poleteilla ja oli aika sikolätit. Sähkö & vesi laiturille, Wi-Fi ei toiminut erityisen hyvin mutta kuului hintaan. Laiturit ok. Kaupungissa ei erikoista nähtävää. Emme välttämättä menisi uudestaan mutta toimii hyvin jos miehistö vaihtuu (Norwegian lentää Pariisiin edullisesti ja Pariisista Le Havreen on vain noin 200km).

Ocean spray - millaista purjehtiminen oikeasti on

Otsikon kysymykseen on yhtä monta vastausta kun kysyjääkin. Purjehtiessa kaikki riippuu kaikesta: suurimmaksi osaksi kelistä, missä purjehtii, veneestä ja sen kunnosta sekä varusteista, omasta mielentilasta ja vireystasosta sekä siitä mistä kukakin pitää. 

Se kliseinen ajatus että juodaan skumppaa auringonpaisteessa turkoosin veden loistaessa taitaa toteutua vain noin 20%:sesti (?) ja lopun 80%:a voi katsella tätä unelmaa valokuvista. Tai no, jos kelit ovat kohdillaan niin silloinhan se on todella leppoisaa, mutta kuinka usein ne kelit ovat kohdillaan. Volvo Ocean Race luo myös omanlaisensa hurjan mielikuvan tästä lajista. 

Purjehtijan paras kaveri taitaa olla tuuli- ja sääennusteet. Kökössä kelissä on myös kökkö olla. Tämä toimii vähän samalla tavalla kuin mikä vain muukin laji, silloin kun olosuhteet ovat kohdillaan, myös meno on letkeää. 

Meillä perusperiaatteena on ollut, että huonoon keliin ei lähdetä, sinne joudutaan. Sellaista kiirettä ei ole olemassa, joka pakottaa meidät merelle huonoon säähän. 

Meri tarjoaa huikean märän kokemuksia ja elämyksiä, joskus ikäviä, toisinaan niin ihania! Kuinka monta mailia me olemme istuneet ulkona kylmässä, pimeässä, sateessa, kovassa aallokossa, vastavirrassa tai vastatuulessa toivoen että tuulen suunta muuttuisi edes vähän, aallokko pienenisi tai sen suunta muuttuisi edes sen verran ettei suolainen meri sylje joka aallolla saavillista vettä päällesi sitloodan. Tai toisaalta tuulisi edes sen verran että purjeet vetäisivät. Purje repesi, akut ei lataa, moottori vuotaa, lämminvesivaraajan tiiviste vuotaa, vessa haisee tai on tukossa... Mitä näitä nyt on. 

Mutta vaikka merellä olisi joskus kuinka kurjaa tahansa, on niilläkin hetkillä aina vastapuolensa! 

Ehkä tässä lajissa innostaa ja kutkuttaa juuri sen kontrastit. Kun hetken on ollut jäätymässä säkkipimeässä, heilunut kuin tehosekoittimessa, kärsinyt nälkää kun sisälle ei viitsi mennä kokkaamaan (muuta kuin p****nkelinpastaa), ihmetellyt mitä teen täällä taas kun vauhti on kaksi solmua, on vastavirta ja kryssitään eikä matka taitu mihinkään. Tuijotan vielä viidenkin tunnin päästä Rotterdamin valoja vaikka kävin nukkumassakin välissä. On niin paljon aikaa ajatella omia asioitaan että kyllästyy itseensä. Löin juuri polveni ja jalkani ei ole ruskettunut vaan mustettunut mustelmista.. Niin sitten on ne hetket kun aurinko paistaa, on niin kuuma ettet haluaisi olla missään muualla kuin veneellä tuulen viilentäessä vienosti hipiääsi, taivas on kirkkaan sininen, voit pulahtaa uimaan jos siltä tuntuu, aallokko on lempeä ja ohitit juuri myötävirrassa avotuulella ruotsalaisen paatin :D delfiinien hyppiessä rinnalla! 

Kolmenkerraston vaatetus on vaihtunut uikkareihin ja ainoa asia mikä kipparia harmittaa on aurinkorasvaruiskeet sitloodan tiikissä. No onneksi aurinko polttaa nekin ajan kanssa jäljettömiksi. Tiikki on niin kuumaa ettet voi astua paljainjaloin, mutta se on vaan kivaa.

Niin, ehkä ne on ne kontrastit mikä tässä viehättää!

Sunnuntaina seilasimme Guernseyltä sateenvarjokaupunkiin Cherbourgiin. Olimme katsoneet virrat moneen kertaan mutta myöhästyimme tunnilla tämän pahamaineisen Alderney Racen idän puolen virrasta Cherbourgiin päin mennessä. Huiput taisi olla yli 13 solmua, mutta kun virta alkoi tulla vastaan niin vauhti tippui paikoitellen alle kahden solmun. 10 mailin matka kestikin 1,5h sijasta yhtäkkiä 4 tuntia. Rantauduimme siis pimeässä Cherbourgiin, mutta se oli ok sillä tiesimme viime vuodesta että P laituri on vierasveneille joten kun kukaan ei vastannut VHF:n niin otimme omatoimisesti paikan laiturista ja aika nopeasti lamppu sammui! 

Kerran kesässä Guernseyllä!

Guernsey on yksi lempparipaikoistamme. Guernsey on saari Englannin Kanaalissa ja kuuluu Englannille. 

Olemme käyneet täällä nyt kolmena kesänä peräkkäin. 

Tunnelma kaupungin kujilla on viihtyisä. Kaupunki sijaitsee aivan sataman tuntumassa ja pursuaa upeita rakennuksia joiden saloista löytyy mm. pikku kauppoja, viihtyisiä ravintoloita ja baareja.

Satamassa laituripaikkoja on sekä sataman sisällä että ulkopuolella. Raja syntyy kynnyksestä, joka on sisäsatamaan mennessä. Vuorovesi on niin kova (noin yli 9 metriä), että sisäsatamaan on rakennettu ns. kynnys jotta satama ei kuivuisi täysin. Kynnys (sill)  takaa sen että sisäsatamassa pysyy tietty syvyys eikä alue kuivu. Ulkosatamassa on tarpeeksi syvää eikä lähtöä ja tuloa tarvitse enää ajoittaa nousu ja laskuvesien mukaan sillä uloimpaan satamaan voi jäädä aina yöksi. Virrat ja niiden suunnat ovat tärkeät katsoa. Oikeastaan ainoa ero syvyyksiin lisäksi satamien välillä on se, että ulkosatamassa laitureille ei tule sähköä eikä vettä. Kuvassa alapuolella sisäsatamaan johtava kynnys kuivana. Vieressä mittatikku jotta tietää kuinka syvää kynnyksen kohdalla on ettei vene jää masusta kiinni. Kuva otettu goprolla joten mittasuhteet eivät ole ihan todelliset.

Lauantaina meillä oli vähän ikävämpi herätys. Aamu kuuden jäljiltä heräsimme kaikki kun joku ajoi taas keulaamme päin. Me nukumme S:n kanssa keulassa ja voitte arvata millainen rytinä siitä syntyy kun kaksi venettä osuu toisiinsa. Kiva herätys. Olin kannella ensimmäisenä ja nappasin enkkuveneen köyden kiinni kun yrittivät vain lähteä. Törkeää. Sanoi vaan että ei me osuttu teihin kun tuohon naapuriveneeseen. Ööö no kuulosti kyllä siltä että osuitte todellakin meihin. Sitten loppujen lopuksi kysyi että haluatko katsoa tuliko jälkiä. Joo no en halua kun toivotan teille Bon Voyage... Haloo?! Kuka ajaa päin toista venettä ja yrittää lähteä paikalta kun päin ajetun veneen tyyppi seisoo jo kannella?! Kaiken kukkuraksi jos he sanovat että ajoivat toistakin venettä päin (se oli tyhjillään), niin eikö olisi kohteliasta käydä kurkkaamassa vauriot? Näköjään ei. Ei näillä ole tapana. Nämä leikkivät törmäilyautoja ja poistuvat paikalta vähin äänin. Loppujen lopuksi kävimme kumpikin S:n kanssa syynäämässä keulamme mutta jälleen kerran onneksemme keula-ankkurimme teki tehtävän ja meidän vene selviytyi ilman kolhuja kun törmäävään veneeseen tuli jäljet. Takaisin pehkuihin!

Kun aamu oikeasti valkeni, nautimme aamiaisen joka sisälsi runsaasti tuliaisiksi saamaamme ruisleipää. NAM! Kiitokset iseille sekä sinne kotiin tuliaisten pakkaajille ;)! Ruisleipä maistuu aika hyvältä kun sitä ei ole pitkään aikaan saanut. Tepu etsi jonkin aikaa silmälasejaan ja katsoi sitten minun isääni hetken oudosti ja totesi: 

"Ari hei, sulla on mun silmälasit päässä"

johon isäni tyytyvisenä 

"no ajattelinkin että näkyy vähän oudosti". 

Myöhemmin Tepu pyytää mustaa tussia kun korjaisi silmälasejaan (?) johon Ari kysyy että piirrätkö sinne silmiä? Kajuutat ovat sekaisin kuulemma keulaan ajomme vuoksi. Meni tavarat niin pois paikoiltaan että näyttää kun pommi olisi räjähtänyt. Mielestäni ne olivat sitä kyllä jo vähän ennen päin ajoammekin että kuulostaa nyt vähän tekosyyltä ;). Täällä on kunnon Grand Pappa Show päällä ja kaikilla on hauskaa!

Lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Ilma oli aurinkoinen mikä tuntui mukavalta edellisen päivän sateen jälkeen. Täällä on käytössä punta ja euron kurssi on tällä hetkellä niin heikko, että mitään erikoisia kauppoja ei syntynyt. Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan veneelle selvitty, nimittäin isämme aka huru-ukot löysivät kuitenkin reput: +60vee ja -50%. 

Lauantaina vietimme myös S:n 30-vuotis syntymäpäiviä. Ne eivät ole riippuvaisia ajasta vaan paikasta. Olimme jo aiemmin keväällä päättäneet että niitä juhlitaan Guernseyllä, mutta koska emme viralliseksi synttäripäiväksi kerinneet tänne, niin juhlimme niitä nyt. Illaksi suuntasimme siis aiemmin hyväksi toteamaamme ravintolaan josta olimme varanneet pöydän.

Herkuttelimme kolmen ruokalajin menun (joka on muuten naurettavan halpa täällä, 12,95 puntaa/hlö). Huh mitä herkkuja!

Raflan jälkeen päädyimme veneelle soittamaan kitaraa ja laulamaan,

Jonka jälkeen vielä irkkupubin kautta nukkumaan. Hauska päivä loistoseurassa. Näiden isien kanssa ei taatusti pitkästy!

Peräkajuutat on lastattu iseillä

Kunniavieraamme ovat saapuneet s/y C'est la Vielle. Torstaina täydensimme ruokavarastojamme, 

kävimme tutustumassa Roscoffin kaupunkiin, nautimme toinen toistaan maukkaampia aterioita,

ihmettelimme nousu- ja laskuvesiä,

rapuja,

sekä suunnittelimme miten purjehduksemme jatkuu. 

Perjantaina nappasimme myötävirran ja suuntasimme Guernseylle. Missä päin ajattelette että seilaamme?

Niin.. Ei kai ihan näin sumuista ja sateista voi olla muualla kun Englannin kanaalissa! 

Näin kökkö keli oli viimeksi viime elokuussa! Hyi! Märkää ja kylmää. Mutta eipä se niin paljon haitannut. Hauskaa oli kelistä huolimatta. Tuuli oli hyvä ja oikeasta suunnasta joten olihan paljon hyvääkin. Ei kai kaikkia hyviä voi olla, hyvät eväät ja hyvä reppu?!

Lämppäri ja tutka päälle, Hydrovane ohjaan, Toblerone suuhun ja sisälle mars. 

Kuka jaksaa kytätä litimärkänä sitloodassa? Me passasimme itsemme sisään ja kurkimme vähän väliä horisonttiin. Näinkin voi purjehtia!

Me aloitimme S:n kanssa musisoinnin. S soitti kitaraa ja minä lauloin. Hetken päästä Tepu kömpi sängystä ja heitti kolikoita pöydälle; kuulemma hyvä katubändi :D

Olimme perillä Guernseyllä illalla ja saimme köydet kiinni toisen veneen kylkeen. Legi oli kylmä ja märkä mutta mieliala oli kohdillaan!